HOPEAKÖYNNÖS
Scindapsus pictus 'Argyraeus'

Hopeaköynnöksellä on pienet, sydämenmuotoiset lehdet. Ne ovat himmeänvihreät ja pinnassa koristeena hopeanharmaa kuviointi. Vahapintaisen lehden koko voi yltää jopa 10cm mittaan ja ne sijaitsevat n. 10cm päässä toisistaan ohuen varren reunoilla. Hopeaköynnöstä on vaikea saada kukkimaan huoneilmassa, mutta jos niin käy, kukinto on kermankeltainen ja muistuttaa kallaa. Kukinto ei ole pitkäikäinen.

Hopeaköynnös köynnöstelee kiipimäjuurensa avulla. Amppelissa sen juuret eivät pääse multaan, jolloin se voi kitua. Harrastelijat ovatkin tehneet sammalputken kasville. kts. ohjeet alta.

Kasvava hopeaköynnös tarvitsee runsaasti lämpöä. Ilmankosteuden riittäessä hopeaköynnös tyytyy huoneenlämpöönkin. Kuivassa huoneilmassa kasvia on suihkutettava muutaman kerran päivässä, muutoin lehdet käpertyvät (kuten yllä). Ahkera sumutus pitää myös tuholaiset poissa. Kasvavaa hopeaköynnöstä kastellaan päivittäin. Mietoa ravinneliuosta annetaan usein. Hopeaköynnös ei kasva suureksi, joten sille riittää matala saviruukku. Uudelleenistutus joka toinen tai kolmas vuosi.

Latvapistokkaat juurtuvat helposti ilman apukeinoja. Latvaosissa kasvaa tavallisesti terveitä juuria; riittää, että latvat leikataan poikki niin alhaalta, että mukaan saadaan myös juuria. Varsipistokkaat tarvitsevat juurrutushormonia, jotta haavapinnat eivät mätäne.

SAMMALPUTKI

Pyydä maanomistajalta lupa sammaleen keräämiseen, sillä se ei ole joka miehen- oikeus.

Tarvitset:
Sammalta, mielellään rahkasammalta
Kanaverkkoa tai minkkiverkkoa tai seulaverkkoa
Rautalankaa, mielellään vihreällä muovipäällysteellä
Turveharkonpalasen tai turpeaa multaa
Leikkurin verkolle ja rautalangalle

Kieritä verkosta pyöreää apuria, vaikkapa katuharjan vartta apuna käyttäen suiro. Pistä tulevaan saumakohtaan rautalangalla sulku ja täytä onkalo turpeisella mullalla tai turveharkonpaloilla, kierrä verkkoa lisää tiukasti ja tee uusi sauma vastakkaiselle puolelle. Leikkaa verkko katki ja kiinnitä rautalangalla sauma kiinni. Kiinnitä sitten rautalangan kanssa sammal kiinni turpeeseen tai multaan ja katso, että sen juuriosat ovat hyvin kiinni pohjassa. Pyörittele sitten rautalankaa tarvittava määrä sammalputken ympärille, jotta sammaleet eivät pääse repsottamaan tai putoamaan. Painele sitten kiinni putken alaosan "ylijäämä" verkko-osa ja pujota koko putken pituussuunnassa kolme tukevaa kukkakeppiä, joiden päät työnnät ruukkuun. Sitten kastelet koko putken reippaasti, vaikkapa suihkun avulla ja istutat kasvin, kun vettä ei enää valu pohjasta. Sammalputkea tulee sumutella/kastella hyvin tiuhaan, jottei sammal kuole ja koko idea samalla.

Sammalputkesta saa tehtyä niin pitkän ja ison halkaisijaltaa, kuin on tarvetta. Tällöin myöskin ruukun tulee olla suhteessa paljon isompi :)

KOHTALONKÖYNNÖS
Clerodendrum thomsoniae

KUVA JA HOITO-OHJE TULOSSA!!

ISOPOSLIINIKUKKA
Hoya carnosa

Isoposliinikukka on varmasti yksi kauneimpia huoneköynnöksiämme. Kasvi vaatii runsaasti valoa, jotta se kukkisi. Kirjahyllyn päällä se ei siis tule kukkimaan. Sen kukat ovat kiiltäviä vahapintaisia ja viisiteräisiä. Kukinto erittää lämpimällä säällä makeita mesipisaroita. Kukinta kestää viikkoja huhtikuun ja syksyn välillä. Isoposliinikukan lehdet ovat vahapintaisia, kiiltäviä ja kasvavat aina vastakkain. Lehdet ovat myös hivenen nahkeita. 5-8cm pituisen lehde keskisuonen kohdalla on selvästi nähtävä kulma. Lajille tyypillistä on, että lehtikudokseen ilmestyy silloin tällöin valkoisia pilkkuja.

Isoposliinikukka pärjää tavallisessa huoneenlämmössä, pitää suihkuttelusta, kun ei kuki. Kukkasia ja nuppuja ei saa suihkutella! Se miksi isoposliinikukka yleensä kuolee on liikakastelu. Isoposliinikukalle suositellaan kaktusmultaa. Rehevää ja kukkivaa kasvia lannoitetaan kukinnan ajan joka toinen viikko. Ruukun tulee olla mahdollisimman ahdas. Multa vaihdetaan vasta pakottavassa tilanteessa, ja kasvi on istutettava ehdottomasti samaan syvyyteen.

Tuuhealehtisistä lajeista pistokkaiksi kelpaavat 5-7 cm pituiset latvapalat. Muista lajeista otetaan varrenpalapistokkaat tai lyhyet oksapistokkaat, joissa on 2-3 tiheässä olevaa lehtiparia. Maitiaisneste on pyyhittävä pois, kunnes se lakkaa vuotamasta.

KIINANRUUSU
Hibiscus rosa-sinensis

Kiinanruusu on kukkivista huonekasveista kaunein. Tai ainakin omasta mielestäni. Kiinanruususta on jalostettu yksi toisistaan värikkäämpiä ja kauneimpia ruusuja. Yleisin niistä on kuitenkin kerrattu punainen, eli se vanha perinteinen kiinanruusu. Tunnetaan myös nimellä Iibisruusu.

Kiinanruusu pitää auringosta niin paljon, että sen lehdet melkein palavat. Kannattaa sijoittaa tämä kaunokainen siis etelä-ikkunalle.

Kiinanruusun runko on hyvin tukeva ja monioksainen, sen lehdet ovat isohampaisia tai jopa liuskoittuneet. Väriltään tummanvihreät ja kiiltävät. Kiinanruusu on kestävä ja pysyy vihreänä ympäri vuoden. Kiinanruusuissa tapaa kerrattuja ja yksinkertaisia kukintoja. Ominaista niille on, olivatpa kumpaa tahansa, että ne ovat kookkaita.

Kiinanruusua kannattaa leikata joka kevät niin, että napsaistaan 10cm kustakin oksankärjestä pois. Tämä edistää kukkimista ja hyvänä vinkkinä pidettäköön, että kiinanruusu kukkii parhaiten 2-3 vuotiaana.

Kiinanruusun voi viedä lämpimänä kesänä ulos, pihalle tai parvekkeelle. Katso, että sillä on suojaisa paikka, johon ei tuuli käy. Mikäli on viileä ja sateinen kesä, suositellaan kiinanruusun pitämistä sisällä. Se ei pidä jatkuvasta siirtelystä. Yleensä kannattaa siis sijoittaa kiinanruusu samantien sille varattuun paikkaan, jossa se saa suurimman osan aikaansa olla.

Villakilpikirvan ja kehrääjäpunkkien tuholaistorjunta on tarpeen varsinkin kuivassa tai vetoisessa paikassa. Punkkien valtaamaa kasvia on vaikea saada puhdistetuksi.

Kasvukaudella lannoitetaan ja kastellaan runsaasti. Keväällä kasvi istutetaan uuteen, voimakkaaseen multaan hieman aikaisempaa isompaan ruukkuun. Samalla latvus leikataan niin, että jokaiseen oksaan jää pari lehtevää nivelväliä. Runsaan kastelun ja viikottaisen lannoituksen ansiosta nuppuja tulee jokaiseen lehtihankaan. Jos juuripaakku kuivuu, nuput varisevat. Viimeistään tästä tietää, että kasvi tarvitsee vettä!!

Talvehtiminen onnistuu parhaiten viileässä ja valoisassa paikassa, niukka kastelu. Omani on kuitenkin talvehtinut samalla etelä-ikkunan pöydällään n. 28´C lämmössä (meillä on takkalämmitys ja vanha torppa) ja voinut erinomaisesti. Pistokkaat otetaan nuputtomista latvoista. Vajaan vuoden ikäinen pistokastaimi typistetään mullanvaihdon yhteydessä n. 10 cm pituiseksi, jotta se haaroisi.

PALMUVEHKA
Zamioculcas zamiifolia

Palmuvehka on suhteellisen helppohoitoinen, mutta myrkyllinen!!!

Palmuvehkalla on hieman kaartuvat ja pitkät varret. Ne kasvavat ylöspäin. Kiiltävät lehdet kasvavat tummanvihreinä pareittain ja ovat ovaalin muotoiset.

Palmuvehka rakastaa kuivuutta ja sitä tulisi kastella kerran kolmessa viikossa ja silloin runsaasti. Mullan annetaan kuivua kasteluiden välillä. Mikäli mullan kuivuus on liiallista, kasvin lehdet kellastuvat. Kun taas liiasta märkyydestä johtuen juuret mätänevät. Suositellaan kaktusmultaa. Lannoitetaan kuukausittain.

Istuta palmuvehka uudelleen joka toinen tai kolmas vuosi tai kun ruukku käy ahtaaksi. Poista tällöin myös kuolleet lehdet leikaten tyvestä. Palmuvehka lisätään jakamalla juurakko tai lehtipistokkaasta. Anna lehtipistokkaan kuivahtaa pari päivää ja istuta se sitten multaa niin, että kolmannes on mullassa. Odota rauhassa kasvua, se voi kestää puolikin vuotta.

Aseta palmuvehka aurinkoiseen paikkaan, ei ole kuitenkaan turhan tarkka siitä, missä majailee. Valoisammassa paikassa kasvu on kuitenkin nopeampaa. Kauneimmillaan palmuvehka on suojaruukun sisällä, vaikkapa rottinkisessa korissa tai vesihyasinttikorissa huoneen keskipisteenä.

5 porkkanaa
1 juuriselleri
1 lanttu
1 pieni palsternakka
3 perunaa
1 valkosipulinkynsi
1 iso punasipuli (tai tavallinen)
2dl kermaviiliä
1dl vettä
1 kasvisliemikuutio
4 munaa
2-3dl korppujauhoja
1pss juustoraastetta
aromisuolaa, musta ja valkopippuria, paprikamaustetta

paistamiseen margariini-öljy seosta

Sulata kasvisliemikuutio ohjeessa olevassa vesimäärässä
Kermaviili + mausteet + silputut sipulit + kananmunat + korppujauhot turpoamaan
Raasta kasvikset
Lisää jäähtynyt vesi-kasvisliemikuutio joukkoon sekä juustoraaste
Sekoita kaikki keskenään, lisää tarvittaessa korppujauhoja, jotta voit joko pyöritellä pullia tai painella pihveiksi ilman, että hajoavat.

Minä paistoin kummaltakin puolelta 1-2min väriä antamaan ja sitten 20 minuuttia uunissa 200C

Taskujuorun kukinto alimmassa kuvassa.

TASKUJUORU
Tradescantia spathacea

Tunnetaan myös nimellä purppuralehti ja pampaskukka.
Tätä juorua ei heti mieltäisi juoruksi, sen komeiden ja vankkojen lehtien vuoksi. Useammat erehtyvät luulemaan tätä jonkinlaiseksi traakkipuuksi. Näin ei kuitenkaan ole. Kasvista löytyy myös raitalehtinen versio, 'Vittata'.

Taskujuorulla on pitkät ja paksut, 12-15cm lehdet ja ne kasvavat ruusukemaisesti. Lehtien väliin tekeytyy kukinto, taskumainen sellainen ja sen keltaisten suojuslehtien sisällä kasvaa vajaan sentin kokoisia valkoisia kukkasia, joissa on kolme terälehteä. Näihin muodostuu aikanaan mustia siemeniä. Näitä voi idättää.

Taskujuoru pudottaa alimpia lehtiään ja näin ollen sille kasvaa samantyyppinen runko, kuin esimerkiksi Jukkapalmulle. Runkoon kasvaa myös sivuversoja. Taskujuorun lehtien päällimmäinen väri on vihreä tai vihreäraidallinen, lajista riippuen. Alaosa on aina kauniin purppura.

Vihreälehtinen taskujuoru viihtyy pohjois- ja itäikkunalla. Kirjavalehtisen juorun väritykseen vaikuttavat valaistus- ja kosteusolot. Pimeässä kasvaessaan siitä tulee vihreä. Tunnetaan myös nimellä mooseksen kehto.  Juorujen tapaan taskujuorukaan ei siis siedä paahdetta, mutta se tulisi sijoittaa mahdollisimman aurinkoiseen ja valoisaan paikkaan. Kastellaan tasaisesti ja aina reilulla kädellä, lannoitetaan kasvukaudella viikottain

Taskujuoru on äärettömän helppohoitoinen, ehkä helppohoitoisin kaikista juoruista, juuri nimenomaan sen vankkuuden vuoksi. Muut juorut, kun ovat senverran heiveröisiä, että ottavat nokkiinsa kaikenlaisesta poikkeuksista kastelun ja valon suhteen. Pitää sumuttelusta ja kuivassa ilmassa sen lehdet käpristyvät.

Taskujuorulle vaihdetaan multa aina keväällä, isoksi kasvaneesta juorusta voi lehtiruusukkeiden kärjet leikata ja juurruttaa joko kosteassa mullassa lasin alla tai vesilasissa. Mikäli taskujuoru tekee sivuversoja, kannattaa ne ottaa irti aina mullanvaihdon yhteydessä. Niitä voi myös leikata mullan pinnalta, suositeltavaa kuitenkin jakaa valmis juuriosa.

AASINKORVA (Aasinkultakorva)
Syngonium podophyllum

Aasinkorva sijoitetaan valoisaan tai puolivarjoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen. Aasinkorva pitää normaalista huonelämmöstä tai viileämmästä, mutta ei siedä alle 18-asteen oloja. Kasvi pitää siitä, että etenkin sen juuristo on lämpöisessä paikassa, joten tämä viihtyy vaikka pohjoisikkunalla patterinpäällä.

Aasinkorvaa kastellaan kerralla reilusti ja sen jälkeen annetaan pintamullan kuivahtaa reilusti. Lannoitetaan kohtuullisesti, kasvukaudella noin kerta kuussa, lepokaudella riittää kertalannoitus.

Aasinkorva on riippuva, ryömivä ja köynnöstävä kasvi, vaikka ei heti päältä päin uskoisi. Ne ovat kotoisin trooppisesta amerikasta ja kuuluvat vehka-kasveihin. Yleisesti vehkakasvit eivät sisällä maitiaisnestettä, jota Aasinkorva taas sisältää. Kotioloissaan ne kiipeilevät puiden lomassa suuntana ylöspäin. Meidän oloissamme ne usein istutetaan ruukkuun, jossa ne kasvavat puskamaisesti.

Kasvia on helppo lisätä pistokkaista, usein juuria on jo varressa näkyvissä. Pistokkaat voi istuttaa joko suoraan kosteaan multaan tai laittaa joksikin aikaa vesilasiin keräämään lisäpituutta juurille ja istuttaa vasta sitten multaan.

AMERIKANMUORI
Peperomia obtusifolia

Amerikanmuori on kotoisin trooppisesta Amerikasta ja yksi kestävimpiä huonekasvejamme. Se kestää jonkinasteista paahdetta, mutta viihtyy myös varjossa. Tällöin lehtien kirjavuus pienenee valon määrän takia.

Amerikanmuorilla on 30cm pituinen haarova varsi, joka taipuu lehtien painosta alaspäin vanhemmiten.

Keväästä syksyyn kastellaan reilulla kädellä ja annetaan mullan kunnolla kuivahtaa ennen uutta kastelukertaa. Talvella huolehdittava siitä, että multa tosiaankin pääsee kuivumaan kastelukertojen välillä, eli kasteluväliä joko pidennetään tai veden määrää vähennetään. Kesäkuumalla kasvi juo enemmän pysyäkseen hengissä.

Lannoita vanhassa mullassa kasvavaa kasvia keväästä syksyyn vain kerran kuussa, uudelleenistutettua kasvia ei tarvitse lannoittaa lainkaan.

Amerikanmuori viihtyy normaalissa huoneenlämmössä koko vuoden, eikä lämpö saisi mielellään laskea pitkäksi aikaa alle 15 C:n. Kasvi ei varsinaisesti kaipaa leikkausta, mutta voit typistää keväällä liian pitkiksi kasvaneita versoja ja käyttää latvat pistokaslisäykseen. Istuta kasvi uudelleen aina keväisin ja käytä kasvualustana multaa, johon olet lisännyt hiukan hiekkaa.

Voit lisätä amerikanmuoria keväällä helposti sekä latva- että lehtipistokkaista. Anna pistokkaiden kuivahtaa muutama päivä ennen kuin istutat ne hiekansekaiseen kylvömultaan. Jos lisäät kasvia lehtipistokkaista, leikkaa lehden mukana myös pala ruotia. Pistokkaiden juurtuminen onnistuu parhaiten lämpimällä ikkunalla.

Roskiksesta pelastettu yksilö, laittamatta uusiin purkkeihin.

ANOPINKIELI
Sansevieria trifasciata Laurentii

Anopinkieli on helppohoitoisin kasvi, mitä kuvitella saattaa. Se viihtyy sekä puolivarjossa, että aurinkoisella paikalla, eikä vaadi paljoakaan vettä. Moni onkin sanonut, että tätä pirulaista ei saa hengiltä millään.

Anopinkieltä kastellaan harkiten ja mullan pitää antaa kuivahtaa kunnolla, ennen seuraavaa kastelukertaa. Nämä eivät piittaa siitä, vaikka unohtaisitkin pariksi viikoksi antaa vettä. Seuraavalla kerralla vain sitten normaalia enemmän. Talvella on varottava liikakastelua - tällöin kastellaan vielä harvemmin, kuin kasvukaudella.

Mikäli olet epävarma siitä kaipaako kasvi vettä vai ei, siirrä kastelu mieluummin seuraavaan kertaan. Kesällä voit antaa mietoa lannoitetta parin viikon välein. Nämä kasvit viihtyvät normaalissa huoneenlämmössä kautta vuoden, mutta talvella ne voivat olla myös viileämmässä, ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Istuta ne uudelleen kaktusmultaan vain tarpeen vaatiessa ja liikakastelun välttämiseksi lasittamattomaan saviruukkuun.

Anopinkieli on myrkyllinen.

Samat hoito-ohjeet käyvät myös Anopinhampaalle Sanseveria trifasciata Hahnii.

HUONEKUMIPUU, KUMIVIIKUNA
Ficus elastica
(oma lajikkeeni on Ficus elastica Melany)

Luonnossa suureksi puuksi kasvava kasvi, jonka isot, kovat lehdet ovat vahapeitteisiä ja muodoltaan päältä kuperia soikioita. Runko muuttuu vanhetessaan puumaiseksi. Uusien lehtien versot ovat punaisen piikin näköisen tupin peittämät. "Piikki" kasvaa pituutta kunnes tuppi kuivuu ja putoaa, jolloin sen alta paljastuu uusi lehti joka on pystyssä ja kiertyneenä uuden punaisen verson ympärille. Nuoren lehden pinta on kiiltävä. Uusi lehti on aika herkkä joten siihen ei kannata koskea ennen kuin hivenen punertava sävy on kadonnut ja sen pintaa peittää mattamainen vahakerros.

Suomessa tunnetaan monia erilaisia fiikuksia. Yleisin on Ficus elastica, tuo paksu iso, kumilehtinen ja lähes aina yksivartinen puu. Harvoin näkee kaksi tai kolmevartisia fiikuksia. Omani sattuu olemaan kaksivartinen ja kolmehaarainen. 

Fiikus menestyy pitkään suhteellisen vähävaloisessakin paikassa. Kastelu on sopeutettava olosuhteisiin. Pitää siis puolivarjosta tai runsaasta hajavalosta mutta suora auringonpaiste vioittaa sen lehtiä, eli eteläikkunalla se olisi syytä varjostaa. Multa saa päästä kevyesti kuivahtamaan pinnaltaan kastelukertojen välillä. Fiikusta ei saisi koskaan kastella liikaa. Sen juuret ovat herkät mätänemiselle.

Fiikus elasticasta on olemassa myös koristeellisesti kirjavalehtisiä muotoja. Ne ovat jonkin verran vihreälehtistä fiikusta vaativampia kasvupaikan valoisuuden suhteen. Tämän "tricolor"-version, jonka lehdissä on valkoinen ja vaaleanvihreä reunus, kasvattaa tuplasti isommat lehdet.

Vasemmalla
IHMEPENSAS
Codiaeum variegatum

Ihmepensas valitaan usein ensimmäiseksi viherkasviksi sen kiehtovan ja värikkään ulkonäön vuoksi. Se on kuitenkin äärettömän haastava kasvattaa.
Ihmepensaan suosio johtunee erikoisesta lehtien värityksestä. Lehdet ovat punaisen, keltaisen ja vihreänkirjavia. Lisäksi on olemassa runsaasti eri tavoin liuskottuneita lehtimuotoja. Valon määrä vaikuttaa lehtien kirjavuuteen, mitä enemmän valoa, sitä kirjavammat lehdet. Ihmepensaan lehdet ovat vahamaiset. Vahapinta auttaa lehtiä sietämään kovaakin auringon paahdetta, mutta kuitenkaan itse kasvi ei tästä pidä kovin kauan. On siis huolehdittava siitä, että eteläisellä ikkunalla kasvi ei asusta aivan ikkunan vierellä.

Yleisin oire, jolla ihmepensas osoittaa tyytymättömyyttään on alalehtien variseminen. Syy lehtien varisemiseen on yleensä valon puute. Kun lehtiä alkaa varista innokas hoitaja lisää varmuuden vuoksi kastelua, jolloin kasvin juuristokin alkaa voida huonosti. Oikea tapa reagoida alalehtien varisemiseen on vähentää kastelua ja siirtää kasvi aurinkoisemmalle paikalle. Lehtiä pudottanut kasvihan haihduttaa entistä vähemmän. 

Ihmepensas pitää valoisasta kasvupaikasta, jolloin lehtien väri pääsee oikeuksiinsa. Vähäisessä valossa lehdet tulevat vihreämmiksi eikä kasvi ole enää yhtä komea. Lämpö ja kostea kasvuympäristö on tälle kasville välttämätön. Ihannelämpötila on vähintään +21 astetta. Ihmepensas vaatii paljon vettä ja lannoitetta kesällä sekä säännöllisen kastelun talviaikaan. Lehtiä ei saa suihkuttaa. Liikakastelua on myös varottava.

Ihmepensaan hoito talvella vaatii tarkkuutta. Tärkeintä on löytää sille sopiva sijoituspaikka, jossa se ei kärsi vedosta eikä kylmästä, mutta saa kuitenkin riittävästi valoa. Kun vielä löytyy oikea kastelurytmi, jossa multa kuivahtaa kevyesti kastelukertojen välillä, voi ihmepensas selvitä hyvinkin talven yli.

Varresta kasvavan oksan tai latvan voi ottaa pistokkaaksi. Pistokkaan tulisi olla pienilehtinen, ja noin 7 sentin pituinen. Ihmepensaan pistokkaita on erittäin vaikea juurruttaa, mutta aina voi kokeilla. Lajikkeita löytyy kapeasta keltalehtisestä leveään punaisen ja oranssin kirjaviin muotoihin. Ihmepensasta lisätään ammattiviljelijöiden kasvihuoneissa latvaversopistokkaista. 

Kehrääjä- ja vihannespunkit vaivaavat toisinaan ihmepensasta, mutta ruiskuttamalla torjunta-aineella kasvi ongelma saadaan kuriin. Savensekainen, ravinteikas kukkamulta sopii hyvin ihmepensaalle. Ihmepensas voi kasvaa jopa 1 m korkuiseksi pensaaksi, jolloin se on edukseen yksittäiskasvina, joka tuo pirteää värikylläisyyttä ympäristöönsä.

Ihmepensas on myrkyllinen. Sen maitiaisneste ärsyttää ihoa ja limakalvoja.

Oikealla
IHMEKÖYNNÖS/BOUGAINVILLEA
Nyctaginaceae

Ihmeköynnös on kukkiessaan erittäin kaunis köynnös. Tieteellisen nimensä
ihmeköynnös on saanut löytäjänsä Ranskalaisen amiraalin Louis de Bougainvillen mukaan. ihmeköynnöksen kukkia suojaa kolme värikästä ylälehteä, itse kukat
ovat melko vaatimattomat pienet valkoiset, siniset tai keltaiset. Myös muita värimuunnoksia on tavattu lajikkeen vaihtuessa. Alkuperäiset ihmeköynnökset ovat köynnöskasveja jotka kiipeillevät suurina kasvustoina pitkin muureja ja parvekkeita lämpimissä maissa, risteyttämällä on saatu enemmän huonekasviksi sopivia lajikkeita jotka ovat lyhyempi kasvuisia ja enemmän pensasmaisia.

Bougainvillea viihtyy lämpimällä sekä aurinkoisella kasvupaikalla, helmi-marraskuussa lämpötilan tulisi olla verraten matala, noin 8-10 astetta eikä koskaan niin korkea että kasvi rupeasi kasvamaan. Kastella tulisi tasaisesti
kevään ja kesän aikaan, vähentäen kastelua elo-syyskuussa. Mikäli lehdet lerppuvat, on kasvisi liian kuiva. Varsinkin suuri kasvi kuluttaa paljon vettä ja kesällä sitä saa aurinkoisella ikkunalla kastella päivittäin.

Yleensä talvella ihmeköynnös pudottaa lehtensä ja lepää. Silloin sitä täytyy kastella maltilla, ettei mädännytä sen juuria. Uudet lehdet kasvavat päivän pitenemisen myötä ja kastelun tarvekin kasvaa. Muista myös lannoitus silloin.

Ihmeköynnöstä on tosi vaikeaa saada juurtumaan. Parhaiten on kuullun mukaan onnistuttu kevään uusilla versoilla. Kasvava verso juurtuu kuten Fucsia ei siis vedessä vaan kosteassa hiekassa, lämmintä ja ilma sopivan kosteaa, tuommoinen kymmenen päivää.

JOULUKAKTUS
Schlumbergera x buckleyi

Joulukaktus kuuluu lehtikaktuksien lajiin. Lehtikaktukset ovat helppohoitoisia. Ne ovat kauniita ja runsaasti kukkivia. Niillä ei ole piikkejä vaan versojen reunoissa voi olla karvoja. Lehtikaktuksen varressa on litteitä, lehtimäisiä niveliä. Lehdet ovat surkastuneita kuten muillakin kaktuksilla.

Joulukaktus kukkii vuoden pimeimpänä aikana. Kukinnan jälkeen, helmi-maalikuussa, on joulukaktuksen ensimmäinen lepoaika. Silloin kaktusta kastellaan harvoin. Lepokauden jälkeen taas kastelua lisätään. 

Jos lehdet rypistyvät, on se merkki liian vähästä veden saannista. Kasteluravinteita annetaan huhti-heinäkuussa.

Kesällä joulukaktus viihtyy hyvin ulkona. Heinä-elokuussa on toinen lepokausi, kastelu on tällöin taas niukkaa. Syyskuussa alkaa nuppujen muodostus. Kun kukinta on alkanut, kasvia ei saa siirrellä eikä käännellä.

SYPRESSI (JOULUSYPRESSI)
Cupressus sempervirens (Ch. lawsoniana "Ellwoodii")

Jouluisissa kukkakoreissa joulusypressinä käytetty valesypressi ei menesty meillä pihakasvina. Viherkasvina se menestyy hyvin hoidettuna. kts. alempaa.*
Istutuksen muiden kukkien lakastuttua sypressi kannattaa istuttaa omaan ruukkuunsa ja siirtää asuinhuoneen ikkunalle. Sypressi viihtyy huoneenlämmössä, kunhan sen juuripaakku ei pääse kuivumaan. Kastelusta onkin huolehdittava säännöllisesti. Sypressi kannattaa viedä kesäksi ulos puutarhaan tai parvekkeelle. Syyskylmien uhatessa sypressi tuodaan takaisin asuinhuoneeseen, missä se saattaa viihtyä vuosikausia.

*Jos haluat testata nyt jouluna runsaasti myynnissä olevaa sypressiä, toimi näin: talveta, eli laita sypressi viileään paikkaa tai kellariin (valoa 4-6 tuntia päivässä) huhtikuuhun asti. Istuta keväällä suojaisaan paikkaan, esim. rakennuksen eteläpuolelle. Suojaa kasvi jo talvella lumisateelta (oksat ei taivu) ja kevätauringolta kunnollisella suojauksella (ei säkki). Hyvin hoidettu ja talvetettu joulusypressi saattaa menestyä vuositolkulla ja kasvaa 10-20cm/vuosi. Juuripaakku ei saa kokonaan kuivua talvehtimisen aikana!

JUORU
Tradescantia fluminensis, (entinen T. albiflora) 

Juorun toinen nimi on Kolmiokukka. Sen sukuun kuuluu muutamia kymmeniä lajeja. Suosionsa tämä viherkasvi on saanut nopean kasvunsa ja kauniisti rönsyävien runsaslehtisten versojensa takia. Juoru nimityskin tulee siitä, että kasvi leviää yhtä nopeasti kuin kuuma juoru. Juorun versot voivat kasvaa jopa muutaman metrin mittaisiksi. Useimpien juorujen kukat ovat kolmiterälehtisiä, mistä kasvit ovat saaneet kolmiokukka-nimensä. Pienikokoiset kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Juorut kuuluvat kaikkein helppohoitoisimpiin huonekasveihin. Ne sopeutuvat hyvin monenlaisiin oloihin; kosteaan ja kuivaan huoneilmaan, paljoon ja vähään valoon ja kaikkiin asuinhuoneissa tavallisiin lämpötiloihin. Juorut viihtyvät amppelissa ikkunalla, mutta selviytyvät niukassakin valossa. Värikäslehtisten lajien ja lajikkeiden lehdet muuttuvat vähässä valossa vihreiksi, värinsä säilyttääkseen ne tarvitsevat runsasta valoa.

Kesäisin juorut tarvitsevat runsaasti kastelua ja hyötyvät suihkuttamisesta. Lannoitusta tarvitaan kasvukaudella viikoittain. Talvella kastelua vähennetään ja lannoituksen voi lopettaa kokonaan. Useimpien juorujen versot ovat hauraita ja katkeavat helposti kasvia käsiteltäessä. Koska ikääntyessään juorujen versot jäävät lehdettömiksi, juoruja ei useinkaan kannata vaihtaa keväisin uuteen multaan. Sen sijaan istutetaan uusia kasveja pistokkaista. Jos vanhan kasvin halua uudistaa, sen versot voi leikata aivan lyhyiksi.

Juorun lisääminen onnistuu mihin vuoden aikaan tahansa, helpoiten kuitenkin keväällä ja kesällä. Versojen latvoista katkotut pistokkaat voi juurruttaa vedessä tai istuttaa suoraan kosteaan multaan, muutama pistokas ruukkuunsa.

KAHVIPENSAS
Coffea arabica

Kahvipensas on kaunis ja suureksi kasvava huonekasvi. Se tulee sijoittaa valoisaan ja vedottomaan paikkaan, mutta ei kuitenkaan suoraan auringonpaahteeseen. Liika aurinko laittaa pensaan varistamaan lehtensä.

Koska kahvipensaassa on runsaasti suuria lehtiä se kuluttaa paljon vettä ja ravinteita joten sitä tulee sumutella usein. Kasviravinnetta lisätään kasteluveteen kesäkautena n. kerran viikossa. Pidetään tasakosteana ja annetaan pintamullan kuivahtaa ennen uutta kastelukertaa. Mikäli pensas on 'alakuloisen' näköinen, roikottaa lehtiään ja lehtien kärkiin ilmestyy ruskeaa, voi pensas olla liian märkä. Myös kuivan pensaan oireet ovat samanlaiset; tällöin tarkistetaan mullasta kummasta pensas kärsii. Kahvipensas kärsii myös olosuhteiden muutoksesta eikä sitä pitäisi siirrellä.

Kahvipensas kukkii harvoin asuinhuoneistossa ja tuottaa hedelmää vielä harvemmin. Mutta jos saat sen kukkimaan, voit nauttia tosi ihanista tuoksuista.

Kahvipensaan voi kasvattaa laittamalla siemenpavun pehmeään, hyvin lannoitettuun kukkamultaan 1-2 cm syvyyteen, litteä puoli alaspäin. Kastele papuja alkuaikoina kaksi kertaa päivässä. Pidä ruukku lämpöisessä, vedottomassa paikassa sekä itämisen että taimikauden aikana. Itäminen kestää 6-7 viikkoa. Kahvipensas voi antaa ensimmäisen sadon kolmen vuoden ikäisenä, yleensä kuitenkin vasta nelivuotiaana. Kahvipensas kasvaa 2-4 metrin korkuiseksi ja antaa 1-2 satoa vuodessa.

Vasemmanpuoleinen
PERUNKALLIOKAKTUS
Cereus peruvianus Monstrosus

Oikeanpuoleinen
PERUNKALLIOKAKTUS
Cereus peruvinus (Monstrosa luultavasti) 

Yleisesti kaktuksista:

Kaktukset vaativat vettä läpäisevän kasvualustan. Soraa, hiekkaa ja murskattuja ruukunpalasia olisi hyvä lisätä kaktuksille tarkoitettuun multaan. 

Kaktukset vaativat valoisan paikan. Kesän ajaksi kaktukset siirretään ulos, esim. parvekkeelle, mutta ne sopeutuvat myös hiekkapohjaiseen kukkapenkkiin pihamaalle. Saviruukku on paras vaihtoehto sisäkaktuksille. Kesällä kaktuksia kastellaan säännöllisesti. 

Altakastelu olisi parasta ruukkukaktuksille. Kesällä olisi hyvä lannoittaa kaktuksia.

Kaktus talvehtii vielä niukemmalla kastelulla, kuin kasvukautena. Useat tietämättömät kastelevat kaktusta liikaa sen lepokautena ja saavat koko kasvin mätänemään.